Tenerife part. 1

05.03.2017

Ai että ihanaa päästä taas kirjoittelemaan koneen äärelle. Mulla on ollut lähipäiviän ihan ihmeellistä ahdistusta, joka on sellaisia mikä aina ennenkin tullee ja mennee. Joten ajattelin ottaa muutaman päivän super rennosti, koska en itsekkään oikein tiedä mistä noi johtui. Painetta rinnassa, välillä vaikea hengittää ja ahdistuskohtaus ei ole kaukana, näitä on mulla on jo vuosia ja niitä tuli nuorempana paljon enemmän, nykyään ihan super harvoin. En oo itseasiassa edes näistä koskaan kirjoittanut koska ne on niin hetkellisiä ja unohdan välillä että saan edes niitä. Eilenkin istuttiin vaan sohvalla, kaikki on hyvin ja pelataan pleikkaa, ajatukset siis pelissä ja rintaat tulee ahdistus, hengittelen ja rauhoittelen itseäni että tunne katoaa. Nää on näitä.

No tämä meni nyt tähän ettei mun pitänyt edes aiheesta puhua, mutta tuohon ilmestyikin ihan mukavan kokoinen teksti :D Olisi pitänyt vain kirjoittaa että ”pitkästä aikaan moi, tänään kirjoitan bla bla bla…” Mutta kun tämä on vähän tällainen päiväkirja. Toi on myös sellainen asia josta en kauheasti tykkää puhua ääneen, koska monesti kun on ahdistava fiilis muutenkin ja mainitsen siitä vaikka Sampalle, tuntuu että tiedostan tilan paremmin ja ahdistuskohtaus yleensä alkaa silloin. Ja koska nyt jo tämä postaus on mennyt tällaiseksi sekalaiseksi postaukseksi, voin kertoa että mentiin tänään muuten vihdoin katsomaan koiran pentuja. Löysin ihanan kasvattajan, hänestä tuli heti hyvä fiilis ja oon aina sellainen että luotan siihen ekaan fiilikseen joka tulee, koska se on aina se oikea. Mentiin katsomaan pentuja livenä, tutustumaan enemmän rotuun ja yksi pennuista vain välittmömästi myös iski heti silmään, molemmilla. Katsottiin eka tyttöä, mutta kummatkin ihastuttiin pieneen urokseen. Ottajia on kyllä enemmän kun pentuja, joten ei haluta innostua liikaa vielä, sillä voi olla isokin mahdollisuus ettei saada pentua ollenkaan. Mutta kuten aina uskon kaikessa, jos tuo pentu on meille tarkoitettu niin se me saadaan, jos ei, meidän pentu vielä jossain odottaa. Niin se elämä vaan toimii jännästi ja on aina toiminut.

Nyt olisi aika sukeltaa muutamiin Teneriffa postauksiin! Oltiin siis lähdössä Sinin kanssa Teneriffalle ekaa kertaa Escadan yhteistyömatkalle, mutta ajateltiin ottaa pari päivää itsellemme(tai siis toisillemme) ennen kuin itse järjestetyt aktiviteetit yms. alkaisi. Oli ihanaa olla kaksi päivää vain kahdestaan, älytä kuinka vajaa kaksikko me oikeasti ollaan ja kuinka typerän mahtavia juttuja meillä on. Kummatkin kuljettiin kaikkialla kädessä kamerat ja laukut oli painavat objektiivien takia, tämän takia myös kummankin insta on täynnä kuvia matkalta. Niitä kuvia otettiin PALJON.

Meidän hotelli oli aaaika mahtava, vaikka itse en ikinä ole yöpöynyt hotellia josta löytyi kaikki ja jossa voi oikeastaan lomailla ilman että alueelta pitää edes poistua. Tuo oli niin iso paikka, että kaikki eksyi siellä silloin tällöin, kerroksia oli enemmän kun laki sallii, altaita oli viisi, ravintoloita… spa, kuntosali, tenniskentät jne. Ihan mahatava paikka, mutta kuten yleensäkkään niin ei hotellilla tule oikein hengailtua paitsi aamusta, oltiin aikalailla liikkeellä kaikkialla muualla.

Ananaspalmu ja ananasraaste.

Söpöä seuraa, otettiin pasta ja pizza puoliksi, mentiin etsimään mulle meikkisiveltimiä mutta niiden sijasta löydettiin kaunis auringonlasku.

 

Ai että teidän olisi pitänyt nähdä Sini kun se menee palmuista aina ihan sekaisin ja jokaiseen kohtaan piti jäädä ottaa ainakin pari sataa kuvaa :D Nyt aina kun nää palmuja, varsinkin kauniin taivaan kanssa kuulen Sinin huudot mun päässä..


13 Responses to “Tenerife part. 1”

  1. minna sanoo:

    Mitä rotua katsotte?? :) Tykkäsin tästä postauksesta jotenkin erityisesti :D

  2. Salla sanoo:

    Lomakuume iskee ja lujaa näitä kuvia katsellessa Saako udella, että minkä rotuista koirulia olitte katsomassa? :)

  3. Annika sanoo:

    Näin snäpistä sun pahan mielen, koita jaksaa olet upea nainen äläkä välitä mitä muut sanoo! <3

  4. Salla sanoo:

    Moikka Uino!

    Halusin toivottaa sulle mukavaa päivää. Tulin just sun snäpin kautta blogiin ja toivon, että saat jo ensi yönä nukuttua paremmin!

    Tosi ikävää, että joillakin ihmisillä ei vaikuta olevan minkäänlaista filtteriä netissä, vaan sanoo vaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Tuntuu, että monet vaan koittaa mistä tahansa keksiä jotain ikävää sanottavaa.

    Itselläkin on ollut ajoittain ahdistusta ja pahimpana kausina ihan kunnon paniikkikohtauksia. Nyt ei onneksi ole pariin vuoteen ollut mitään pahempaa, mutta jos ne vielä palaa niin ajattelin käydä jonkun terapeutin luona. Oletko itse ajatellut terapiaa?

    Toivoittavasti saatte mieluisan pennun, se ainakin toisi vähän iloa arkeen!

    • Uino Uino sanoo:

      -nyt on nukuttu hyvin, ahdistus ei antanut nukkua ja ikinä en ole tuollaista kokennut… Ei se pelkästään ettei ole filtteriä, mutta tykkää leikkiä toisten ihmisten elämällä ja ruotia netissä, en vain käsitä.

  5. Elina sanoo:

    Millon taas instagram livee? :) sun ruoanlaitto periscopet oli aina ihan parhaita!!

  6. Sanna sanoo:

    Heippa Aino!
    Olet tosi rohkea, kun kerrot ahdistuksestasi julkisesti. Nostan hattua sulle siitä :) mulla on aikanaan diagnosoitu paniikkihäiriö ja niihin aikoihin (2003->) se oli todella paha vaiva mulle. Säikähdin pienistä asioista ja sain kohtauksen. Tai surin jotain paljon ja sain kohtauksen. Tai vain olin ja sain kohtauksen. Mun elämässä ei ollut kaikki silloin hyvin. Kävin sittemmin terapiassa ja löysinkin työkalut mieleni hallitsemiseen. Nykyään en enää saa juuri koskaan kohtauksia. Serkun itsemurhan jälkeen 2015 sain kohtauksia toisinaan, mutta ne ovat poistuneet taas elämästä. Mitä tästä olen siis oppinut? Kun elämässä on liikaa menoa ja meininkiä, mieli tuppautuu täyteen (jopa hyvistäkin asioista) ja silloin se saattaa purkautua ahdistuksena. Mun mielestä sä teet siinä oikein, kun otat aikaa itsellesi. Olethan tässä lyhyen ajan sisällä käynyt useassa maassa (aikaero-rasite) mennyt kihloihin ( <3 ) jne. Ota siis ihmeessä lisää lomaa kaikesta, jos susta tuntuu siltä. Se tekee ihmeitä kenelle tahansa :) ja jos tykkäät kirjoittaa asioita ylös, sekin auttaa mieltä aukeamaan ja ahdistus helpottaa. Toivon sulle ja sun pienelle perheelle kaikkea hyvää tähän kevääseen ja koko elämään. Muista pitää huolta itsestäsi, Aino :)

    • Uino Uino sanoo:

      Mulla ei onneksi noin paha ole, kohtauksia ja fiiliksiä tulee joskus tooosi harvoin, pitää olla jotain ahdistavaa oikeasti menossa että niitä tulee. Ihanaa että menit terapiaan, voin kuvitella että sieltä oikeasti saa apua tällaiseen :) Juuri kun asia on mielessä ja itsekkin osaan rentoutua jos ahdistava fiilis tulee, vaikka poikkeuksia on ettei ajatuksia pääse pakoon.

  7. Iisa Nihtilä sanoo:

    Moikka Aino! Mulla oli tasan samanlaisia ”istun tässä rauhassa sohvalla ja yhtäkkiä rintaa alkoi puristaa”-tyyppisiä kohtauksia. Närästääkö tai onko sulla ylävatsassa kipuja? Oireiden syyksi mulla paljastu vuosien jälkeen refluksi. Jätin hetkeksi pois ruisleivän (pahin kaikista), vehnän ja maidon juomisen. Parin kuukauden jälkeen nuo ahdistuskohtaukset oli historiaa. Nyt kun ruokatorvi/vatsa ok siedän pieniä määriä vehnää ja maitoa (esim ruuissa, kahvin kanssa ja hapanmaitotuotteina). Kannattaa tehdä parin kuukauden testi sillä ei siitä haittaakaan ole. Ajattelin vain vinkata kun tähän postaukseen törmäsin :).

    • Uino Uino sanoo:

      Ei vaan ihan juuri rinnassa ja keuhkoissa, eli aina jos alkaa ahdistaa yms :) Masussa ei oireita.

  8. Nimetön sanoo:

    Missäpäin Teneriffaa olitte?

Kommentoi