Ahdistava maanantai

12.07.2017

Keskiviikko ja vihdoin voin(pystyn) tulla kirjoittamaan ilman että alkaa liikaa ahdistamaan ja jopa haluan purkaa tunteitani. Tajusin tuossa etten ole tainnut tästä aiheesta ennen puhunutkaan tänne, joten voisi tämänki nyt olla ensimmäinen kerta .Ahdistuksia on ihmisillä niin erilaisia, jotkut tarvitsevat välillä jopa lääkitystä, joilla se tuntuu rinnassa, vatsassa jne. Mulla alkoi nämä ahdistuskohtaukset ja itse ahdistus ilmetä ekan kerran noin 8 vuotta sitten. Monesti tämä tunne tulee äärimmäisestä stressistä tai surullisesta asiasta, omista ajatuksista yms. Silloin olin nuori ja juuri rakastunut Samuliin, kahden ekan poikaystävän ”ansiosta” pelkäsin kovasti jätetyksi tulemista. Jos jokin asia alkoi mielestäni siihen viittaamaan alkoi hengittämien olla vaikeaa ja mun rauha paikka oli monesti sauna. Ei ääniä, ei tavaroita, hiljainen pieni paikka missä sain keskittyä hengittämiseen. Nykyään istun kotona normaalisti kunnes menee ohi tai parvekkelle raikkaaseen ilmaan missä voi hengittää.  Monesti mua alkaa myös kyyneleitä valumaan todella paljon, vaikka ei aina itkettäisikään. Nykyään osaan paremmin hillitä tätä ja varsinkin pidättää jos jonkun syystä tunne alkaa tulla vaikka julkisilla, purkautuu se vasta kotona jossa kehtaa itkeä.

Se oli syy esimerkiksi mikä lähdin Sinin kanssa Roomaan. Sain sen koira jutun takia aivan jäätän romahduksen alkuvuodesta ja sen seurauksena ahdistuksen rinnassa, hengitysvaikeuksia jotka eivät enää kadonneet. Siinä vaiheessa mua ahdisti tulevaisuus, se päätös että oikeasti jaan kaiken nettiin ja välillä se päätön puukottaa mua selkään, ihmiset, ihmisten pahuus, ihmisten itsekeskeisyys ja Suomi. Kävin ennen lomaa Kampissa huollattamassa ripseni ja kynteni, ekaa kertaa elämässäni jopa se että olin keskustassa ja joku ehkä näkisi minut, tuntui ylitsepääsemättömältä. Halusin paeta. Mua ei oo ikinä oikein tuollaiset muiden sanomiset ikinä aiheuttaneet tuollaista reaktiota, mutta se että monta vuotta haaveiltiin toisesta koirasta, meinasi se mennä pilalle sen takia että joillakin on liikaa aikaa ja vihaa. Se että oon maailmassa jossa on tuollaisia ihmisiä, aloin vain ajattelemaan liikaa, pelkäsin ettemme saisikaan oikeasti pentua ja saisin myös syyttää itseäni. Ajatukset vain eskaloituivat ja pian oltiin huonossa pisteessä.Rooma ja Sini, se oli parasta mitä olisi silloin voinut käydä. Heti koneeseen päästyämme rentouduin, sen jälkeen paine rinnassa alkoi kadota ja oli helppo hengittää. Tuo tunne oli välillä jopa pelottava, sillä se ei ole koskaan ollut noin paha, kirjaimellisesti tuntui kuin happi loppuisi välillä kesken ja keuhkot olisivat olemattomat. Sama tunne tuli takaisin kun lähdimme taxilla takaisin lentokenttää, koti-ikävä oli perhettä ja koiria, kaikki muu tuntui tulevan takaisin ja paluu todellisuuteen tuntui pelottavalta. Onneksi tuon jälkeen asiat alkoi taas mennä paikoilleen ja olo oli pian taas normaali, loma teki oikeasti tehtävänsä.

Kun sain hieman vain olla ja nollautua, kaikki oli taas normaalisti muutaman päivän jälkeen. Tämä on ainoa kerta kun tuollaisen olen kokenut ja toivottavasti myös viimeinen.

 

Sitten mitä tapahtui tänä maanantaina, ai että. Mulla oli tosiaan videokameran muistikortti ihan täynnä eikä sinne la päivällä enää mahtunut sekuntiakaan enempää videota. Joten kun tultiin hotellille siirstin läppärille kaiken mitä oli tiistaista asti kuvannut, että siirrän ne heti maanantaina toiselle koneelle. Ensin aamulla oli tapahtunut joku moka junalipun kanssa, mulle oli ns. paikka mutta lippua ei ollut olemassa, mutta ostin vain uuden tilalle eikä tämä ollut sen ihmeellisempää. Ajattelin juuri ettei tämä ede ole paha, hankin vain uuden varmuuden vuoksi!

Mutta kun avasin illalla vielä toimivan koneen, ei se reagoinut mihikään. Se meni päälle, mutta näppäimet tai näyttö eivät regoineet. Se että siellä on viikon videota, tuhansia kuvia, ruissinmatskut kahdesta päivästä… on mulle aika iso juttu. Ei pelkästään se että ne on tärkeitä mulle työn, blogin ja vlogin kannalta, mutta ne on mulle myös ikuisesti pysyviä muistoja joita voi katsoa jälkeenpäin. Videoilla on sellaisia asioita juttuja muistossa, etten kestä jos niitä ei saada palautettua. Joillekin kuvat on kuvia ja videot on videoita, mulle ne on todella tärkeitä muistoja. Ainoa jonka tämän huolen ymmärsi samanlailla oli tietty kaveri bloggaajat ja vloggaajat, kyllä sen tietää jos jotain tällaista tapahtuu niin se ei ole pikku juttu :D Mua ei yhtään ärsytä rikkinäinen kallis kone, aina voi ostaa uuden, tollaisten perään en edes halua murehtia sillä materian voi aina korvata, vaikka ei sitä rahaa aina löytyisikään. Tiedostoja ei viikon töitä ei noin vaan korvata.Tästä seurasi aika mukava ahdistus, ei kohtausta, eikä se ollut todellakaan niin paha, mutta koko päivän en voinut oikein muuta ajatella kuin konetta. Tietokonetta, miten se muka meni yön aikana pöydällä rikki, kaikkia materiaaleja, miten pieni mahdollisuus on että huollossa ne saadaan pelastettua. Sekään ei parantanut päivää että flunssa iski ja aika kovaa samana päivänä, se + ahdistus + stressi tästä kaikesta ja arvatkaa ihan oikeasti alkoiko myös naistenpäivät. Siis tuntui ettei nyt mikään ole mun puolella, oon tässä yrittänyt olla niin positiivinen ja keskittynyt elämän tärkeisiin asioihin. Tehnyt itselleni selväksi kuinka tästä murehteminen ei auta yhtään, ei muuta tapahtunutta.

Nyt ekaa kertaa on oikeasti ok ja hyvä olo, kaksi päivää meni aikamoisessa koomassa. Ei pelkästään tuon kone fiaskon takia, vaan tämän flunssa laitto mut ihan petipotilaaksi. Lihaksia särki, alilämpöä… argh. Onneksi on koirat ja Samppa, jotka saa aina hymyilemään ja ajatuksen muualle. En pystynyt tulla edes blogiin kirjoittamaan tästä, en tiedä aina miten kaikki tuolloin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Koska tietokone+blogi tuo mieleen oman läppärin ja siihen liittyvät jutut, niin ahdistus aina iskee uudelleen.. joskus tekisi mieli vain ravistaa itseäni. Toisten näkökulmasta voi näyttää siltä että istun sohvalla ja lagaan katsomassa sarjaa, kun yritän keskittyä hengittämiseen ja pitää ajatukset koossa ettei se mene astetta pahemmaksi.

 

Koska aihe ei ollut niin iloinen, piti mun jakaa jotain iloista joka saa mutkin hyvälle tuulelle. Eli Rooma, Sini joka pelasti mut ja vei sinne, jäde tietenkin ja aurinko.

 

Kaikilla on omat hetkensä ja puolensa, tämä on mun, josta hirveän moni ei edes tiedä. Kaikkihan aina sanoo välillä ”kaikki ahdistaa” ja joskus fiilis on tuo, että kaikki vaan hieman ahdistaa ja liikaa tehtävää. Joskus asia voi ahdistaa niin paljon että happi loppuu, itket lattialla ja mikään muu ei auta kuin lähteä hetkeksi pois.

Vaikka nyt fiilis on hyvä, niin ai että tää flunssa on ärsyttävä. Tuntuu etten ole kohta 3 päivään tehnyt mitään. Olisin muokannut jo vaikka kuinka monta videota jos olisi niitä videota tai jos olisi sen näköinen että voisin sellaisen kuvata. Räkä vuotaa ja naama on punainen, hieman pelottaa mitä tämän päivän KK keksin. Voi olla että teen sen postauksen muodossa jos ei tähän naamaan voi pian meikkiä laittaa :D


36 Responses to “Ahdistava maanantai”

  1. Vilma sanoo:

    Olipa ihanan rehellinen postaus <3 ! Tsemppiä sulle, kaikkia ahdistaa välillä. Ei hyviä aikoja ilman huonoja! p.s. olet todella kaunis!

  2. . sanoo:

    Mulla on ollut paniikkihäiriö, minkä oon onneksi nyt selättänyt ja pikkuhiljaa pääkoppa alkaa toimia paremmin :) Ja muista aina hakea apua jos sille tuntuu olevan tarvetta! En tiedä oletko sitä hakenut, mutta mikäli et, niin kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, miettimässä miten asiaa kannattaisi lähestyä. Kaikkea hyvää sulle!

    • Uino Uino sanoo:

      Jos pahentuisi, todellkin hakisin heti apua :) Vuosien mittaan vähenytnyt huomattavasti, tätä enne ahdisti joku asia ehkä 2 viikkoa sitten ja se meni nopeasti ohi. Jännnä juttu on vielä etten tykkää puhua tästä, se aiheuttaa myös jonkun takia ahdistusta kun mietin sitä. tuo kirjoittaminenkaan ei helpointa ollut ;D

  3. Milla sanoo:

    Moi Aino! Oli hyvä että kerroit tässä postauksessa susta ja sun ahdistuksesta muille. Ahdistusta, stressiä, jne. On paljon erillaista, kaikki ryessaavat eri asioista, esim tänne sulle ja muille ihmisille haluan kertoa mistä mä vasta viimeviikolla tressasin ja se tressin aihe on aika turha:D se nimittäin liittyy sinuun Aino:D<3 No siis alotan vaikka siitä että tulin perheeni kanssa lomailemaan helsinkiin viimeviikon alussa kun emme ole käyneet pitkään aikaan hesassa. Mä tressasis ja olin hermostunut sen koko reissun ajan..mua ei kiinnostanut shoppailu joka on hyvin outoa minulta:D käytiin myös perheeni kanssa lintsillä, no se ehkä helpotti vähän kun tiesin että siellä me ei ainakaan törmättäisi. Mutta niin, en syönyt enkä pysynyt hetkeäkään paikoillani. Syynä oli se että tiesin sinun Aino olevan helsingissä ja arvelin että kun ruissi on tulossa niin olet kaupungilla valmistumassa siihen(kynsihuolto, ripset, jne.) no tuli sitten se ilta kun huomasin snäpissä että olet parturissa, no...tiedän missä parturissa käyt kun olet tehnyt siitä postauksia blogiin ja tubessakin kertonut siitä. Mä en kutsu itseäni sun faniksi, tai enmä tiedä miksi mun pitäis sua kutsua mutta en ole ainakaan semmonen pieni sun perässä juoksia ja en semmoinen mikä joku muu sun kiljuva seuraaja XD mutta siis olin sillä hetkellä kun tiesin missä olet, oli juuri kävelemässä siitä sun parturin ohi ja sillä hetkellä kun näin sut mä rupesin tärisemään, mun kädet tärisi, mua ahdisti ja tiesin että en voi tulla sua tapaamaan/häiritsemään. Mä en ole sua koskaan ennen nähnyt. Se oli se hetki kun menin ihan lukkoon...no empä voinut tehdä siinä sitten mitään kun jatkaa matkaa. Se oli vika ilta helsingissä. Olen tällä hetkellä kotona ja olen helpottunut että näin sut edes tolla tavalla.:) mut toi oli tressaavin kerta helsingissä. En osaa sanoa edelleenkään miksi? Mua vaan jännitti että näänkö mä sut siellä. Mut tässä tämmönen pikku tarina että ihmiset tressaa hyvinkin turhista jutuista.:)<3 toivottavasti näämmen joskus!:)

    • Uino Uino sanoo:

      Eihäään, ensiksi anteeksi jos olen tuollaisen fiiliksen aiheuttanut ;D <3 Ja plus, oikeasti olisit voinut tulla todellakin häiritsemään.. usko pois ei olisi haitannut ollenkaan vaan olisi ollut ihanaa nähdä noin innokas nainen :) !!!! <3 Toivottavasti joku kerta jotenkin törmätään ja uskallat tulla taputtamaan olalle Milla <3

  4. Norppa sanoo:

    Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin blogiisi. Tiedän kuinka inhottavia, energiaa vieviä ja raskaita ahdistuskohtaukset ovat. Minun ahdistuskohtaukseni pahimmillaan kestävät kolme päivää. Itkettää ja tuntuu siltä kuin kaikki kaatuisi päälle enkä itse pysty vaikuttamaan mihinkään. Noiden päivien jälkeen kestää hetken kasata niin sanotusti itsensä kokoon. Minusta olet rohkea kun uskalsit julkisesti tuoda esiin tämän puolen itsestäsi.

    • Uino Uino sanoo:

      Kolme päivää, hyi, kuulostaa mun helmikuulta. Kiitos Noora, toivottavasti sullakin kohtaukset rauhoittuu :)

  5. Annika sanoo:

    Ihana teksti!

  6. Emma sanoo:

    Voi Aino! ♥ Paljon, paljon haleja! Minulla on ihan sama juttu, että kun yksikin asia menee tavalla tai toisella ”ei niin kuin pitäisi” alkaa minulla kamala ahdistus ja sen kanssa pyöritään ja jumitetaan kotona ja valvotaan yöttömät yöt ja yleensä kaikki helpottaa kun asia hoituu/korjaantuu/saa selvitettyä. Se on kamalaa. Hyvä että voit nyt paremmin! :)

  7. Saara sanoo:

    Tykkään lukea sun blogia ihan älyttömästi ja erityisesti pidän ottamistasi laadukkaista kuvista. Tämäkin postaus sisälsi paljon tärkeää asiaa ja on ihanaa kuulla kuulumisiasi. Itseäni hieman häiritsee kuitenkin kirjoitusasun epäselvyys ja hitusen vaikea luettavuus, vaikka ihan asiaa kirjoitatkin. Olisiko sun mahdollista pyytää esim. jotain ystävääsi tai Samulia oikolukemaan postauksesi ennen julkaisua välttääksesi kirjoitusvirheet?

    • Uino Uino sanoo:

      Saara kiitokset :) !!

    • Meliina sanoo:

      Olen tästä samaa mieltä. Osa virkkeistäsi on todella pitkiä ja polveilevia, ja usein niistä puuttuu kokonaan punainen lanka. Haluaisin tykätä lukea postauksiasi, enkä vain katsella kuvia, mutta en pysty siihen, sillä pienten kirjoitusvirheiden lisäksi ymmärrettävyys on todella heikkoa. Tiedän, että sinulla on lukihäiriö, mutta en usko, että joltain veisi paljoakaan aikaa lukea aina nopeasti postauksesi läpi ennen julkaisua. Tämän negatiivisen kommentin jälkeen haluan kuitenkin sanoa, että: olet ihana! <3 :)

  8. Minna sanoo:

    Voi ei :( Harvoin kommentoin, mutta nyt oli pakko sanoa jotain. Tiedän juuri, miltä tuo tuntuu. Itse stressaan mahallani ja se kipu on välillä tosi lamaannuttava. Ja harmittaa, kun ei muut ymmärrä. Oma pääni ei kestäisi ollenkaan sitä julkisuutta, mitä sinä elät. Ihailen rohkeuttasi ihan tosissani. Aika monethan hakee apua ihan siihen, että osaa käsitellä sen kaiken julkisuuden. Keinoja, ettei asioita ota henkilökohtaisesti. Että todellakin kestää ihmisten pahuuden, mitä saa helposti osakseen, jos vähänkin on näkyvillä. Stressisi on todella ymmärrettävää! Monet muusikot ja näyttelijäthän lopettaa täysin puhumasta yksityiselämästään. Nliggaajan taas pitää tuoda sitä esille jatkuvasti. En voi kuin toivoa sulle voimia.

    • Uino Uino sanoo:

      Jep, mulla tulee toi rintaan ja hieman mahaa, niin että nälkä lähtee ja tulee jopa paha olo. Mua ei onneksi ihmeellisemmin ahdista julkisuus, ihmisten valheet ja tuollaiset. Usein se liittyy omiin juttuihin, fiilikseen jos kaikki kasaantuu jne. Toi koira juttu on ehkä ainoa, mutta siinä nyt oli vaan kaikki samaan aikaan. Mä en ota asioita henkilökohtaisesti, mua silloinkin alkoi ärsyttää enemmänkin oma käytös ja ylipäätänsä ihmisten ilkeys. Ei minua kohtaan, vaan kaikkia, koska se on noilla palstoilla ihan arkipäivää :/

  9. M sanoo:

    Heippa! Oon lukenut sun blogia lähes alusta asti ja nyt on ihan pakko kommentoida. Mulla on itsellä ihan samantyyppisiä ahdistuskohtauksia aina välillä, joskus viikottain ja joskus harvemmin. Itkua vaan tulee ja tuntuu ettei saa hengitettyä. Itsellä auttaa vaan päinvastoin raitis ilma ja kylmä vesi. Onneksi on ihana mies joka tuo vettä ja vie ulos rauhottumaan. Mulla on atooppinen iho ja sen aiheuttama kokoaikainen kutina varsinkin saa mut ahdistumaan. Sain siihen allergialääkityksen, mikä myös lieventää ahdistusta ja se on hieman helpottanut tilannetta.
    Tsemppiä sulle Aino ja hyvää jatkoa :)<3

    • Uino Uino sanoo:

      Jep, juuri tuollaisia. Ja niitä ei tosiaan tule enää edes usein, vaan asioista jotka oikeasti harmittaa tai jos joku on äärimmäisen stressaavaa. Mulla välillä auttaa raitis ilma, esim maanantaina oli koirien kanssa pitkään puistossa, mutta sekin on tosi vieressä ja lähellä, tiesin ettei siellä ole kuin pari ihmistä eli rauhassa saa olla. Tsemppiä sullekkin <3

  10. Lauraw sanoo:

    Oletko miettinyt ammattiavun hakemista? Ihan oikeasti jos aikuista ihmistä ahdistaa noin mitättömät asiat on ehkä aika hankkia apua.

    • Uino Uino sanoo:

      Tätä on mulla harvoin, ja mulle ei esim läppärin hajoaminen oli pieni asia :D siellä on mun työt, kaikki asiat jotka joudun joko tekemään alusta asti uudelleen (aikamoinen urakka) tai jotka menetin kokonaan ehkä jos konetta ei saada pelastettua. Siis puhun tuhansista tulevista kuvista, videopätkistä jne. anteeksi vain mutta jos mua ei ahdistaisi, olisin vain hyvin stressaantunut kun mietin sitä määrää :D

  11. Tant sanoo:

    Voi ystävä, paha mieli sun puolesta. Olen kokenut jotain saman kaltaista itsekin.

    Mua ahdistaa tällä hetkellä ihmissuhdeasiat. Erosin 3 vuotta sitten 10 vuoden suhteesta, mies teki paskat. En ole käynyt sen jälkeen treffeillä tai mitään tai ollut mitenkään valmiudessa etsiä uutta parisuhdetta. Pari vuotta meni ihan toipua siitä suhteen päättymisen pettymyksestä… nyt ahdistaa kun ihmiset on ruvenneet jo kyselemään että enkö halua enää uutta suhdetta kun erosta JO 3 vuotta ja meinaanko jäädä loppuiäksi yksin ja oonko jotenkin sekasin kun en hakeudu uuteen suhteeseen. Ja ahdistaa ajatuskin jostain uuden suhteen ”väkisin” etsimisestä.

    Siis muiden ihmisten odotukset ahdistaa. Kun tässä maailmassa ei vaan saa olla sellainen kun on… Ja muakin on alkanut ahdistaa vaikka keskustassa käyminen… voi tulla joku tuttu vastaan ja sääliä kun edelleen olen vaan yksin…

    • Uino Uino sanoo:

      voin vaan kuvitella tuon, ei voi kuin kuunella itseään :) Mun mielestä muutenkin joku osuu kohdalle kuin osaa, anna aikaa itsellesi ja kuuntele omaa kehoa. Kauheeta että tuollainen alkanut ahdistaa, voisit ehkä nätisti kertoa lähimmäisille millaisia fiiliksiä jatkuva kyseleminen aiheuttaa

  12. Laura sanoo:

    Voimia sulle! Nyt kuukausittain johonkin hierontaan tai jotain, missä voi rentoutua. Kyllä me lukijat sinusta tykätään vaikkei postausta tulisi ihan joka väli :)

  13. Maria sanoo:

    Mulla oli paniikkikohtauksia kaksi kappaletta reilu 3vuotta sitten, se oli ihan kamalaa, kaikki pahat asiat tapahtu samaan aikaan ja mä ite yritin yksin käsitellä kaiken. Ei sitä voi sanoin edes kuvitella, kun et vaan pysty hallitsemaan sun kroppaa.. Onneksi ne jotenkin katosi sitten. Nyt myöhemmin on tullut pari ahdistuskohtausta, juuri sellaista ettet vaan pysty hengittämään ja tuntuu kun haluaisi vain hetkeksi kadota. Yleensä sillon pyrin tekemään jotain sellasta, mikä tekee itelle hyvän olon :)
    Sain vanhemmiltani ulkoisen kiintolevyn, jolle on tallentanu kaiken tärkeän – juuri siksi ettei mitään vaan katoa. Mulla on tosi vanha tietokone (melkein 10v) mutten suostu hankkimaan uutta, koska tälle on asennettu kaikki mahdollinen.

    Uskon, että kaikella on tarkoitus :)

    • Uino Uino sanoo:

      Ihana maria, Mullakin onneksi vuosien mittaan vähentynyt :) Toi kiintolevy… argh. alkaa vain ärsyttää ;D

  14. Aino sanoo:

    Tsemppiä <3

  15. Sara sanoo:

    En ole aiemmin tainnut kommentoida kirjoituksiasi, mutta nyt kuuden vuoden seuraamisen jälkeen lienee oikea hetki tällekin. Kirjoituksesi oli hieno. On mahtavaa, että uskallat tuoda itsestäsi esille myös ”heikot” puolet, me kun täällä ruudun toisella puolella pystymme helposti juuri niihin samaistumaan. Itse ahdistuneisuudesta kärsivänä tiedän, että suurinta ahdistuksentunnetta ei pysty edes sanoiksi pukemaan. Se on kokonaisvaltainen puristus koko kehossa. Se voi tulla ilman syytäkin, tai oikeastaan ilmaan ”tiedostettua” syytä. Yleensä omalla kohdallani taustalla on aina lopulta jokin syy; väsymys, stressi… Itse olen vuosien saatossa joutunut hakemaan apua asiaan ja tällä hetkellä voin sanoa, että kunpa olisin tajunnut hakea apua aiemmin. Vuosien saatossa ahdistuksen oravanpyörä muuttui melkoiseksi, ja sitten onkin ollut monta mutkaa siloitettavana. Tämän halusin sanoa opetuksena kaikille teille kanssasiskoille; hakekaa apua ajoissa. Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi Aino, olkoon se täynnä onnea, iloa ja kevyttä mieltä! :)

  16. Tiia sanoo:

    Tuo kuva susta syömässä jäätelöä on ihan uskomattoman kaunis!!!<3

  17. Nörtti sanoo:

    Tässä infoa kaikille niille joille asia ei ole tuttu eli kovalevyt/kiintolevyt ja niiden hajoaminen/varmuuskopiointi.
    PC koneissa on onneksi pienempi riski menettää kaikkea tietoa kerralla vrt MAC koneet jossa tiedot voi kadota kerralla eikä niitä välttämättä saa kovin helpolla takaisin jos saa ollenkaan ja apua saa vain liikkeistä, PC tuntemusta löytyy usein kaveri/tuttavapiiristä jos ei löydy kannattaa tutustua nörtteihin, niiden apu voi olla joskus korvaamatonta.

    Jos kone ei lähde päälle tai näyttö ei syty niin se ei vielä kerro mitään varmaa kovalevystä onko se ehjä vai ei.
    Läppärit käyttää 2.5″ kovalevyjä ja nämä uudemmat jopa 2.5″ SSD muisteja.
    Kovalevy harvemmin hajoaa yhtäkkiä, yleensä alkaa tulemaan badsectoreita ja pikkuhiljaa alkaa kovalevy sekoamaan kun badsectorit lisääntyy ja lopulta tietokone ei välttämättä tunnista kovalevyä tai tiedostot korruptoituu=lukukelvottomia.

    Sitä varten on olemassa ohjelmia jotka mittaa kaiken aikaa kovalevyn kuntoa ja ilmoittaa kun kovalevy alkaa menemään huonoksi esim HardDisk Sentinel.

    SSD asemissa/muisteissa ei ole mitään liikkuvia osia vrt kovalevy.
    Näissä yleensä hajoaa ohjauspiirit mut harvemmin sitäkään tapahtuu.

    Mikä sitten on turvallista ja miten turvata tietostot jos jotain yllättävää tapahtuu?

    Varmuuskopiot on paras tapa mutta varmuuskopiontia pitää tehdä usein ja säännöllissesti.
    Voi käyttää ulkoista kovalevyä joko 2.5″ joka ei tarvitse ulkoista virtalähdettä tai 3.5″ ulkoinen kovalevy, isompi kooltaan ja tarvitsee virtalähteen eli muuntajan joka tulee aina kovalevyn mukana.

    Sitten olemassa USB-tikkuja joita saa jo 64-128-256Gt koossa ja sinne mahtuu jo jonkun verran tiedostoja ja ne USB tikut mahtuu vaikka taskuun tai avaimen peräksi mutta sitä en suosittele pidemmän päälle.
    On myös 2.5″ ulkoisia SSD asemia.

    PC käytössä on nykyään USB 3.0 ja uusin malli 3.1 eli liitäntämalli ja liitintyyppi, vanhempi/hitaampi liitäntä on usb 2.0. 2.0 voi laittaa 3.0 ja 3.0 voi laittaa 2.0 liittimeen mutta luku ja kirjoitusnopeus ei ole kovinkaan hyvä eli jos on usb 3.0 tikku niin parhaan suorituskyvyn saa kun tietokoneessa on myös usb 3.0 liitin

    On olemassa myös verkkokovalevyjä joihin pääsee käsiksi wlanin/wifi/verkon kautta. Verkkokovalevy yleensä kiinnitetään modeemiin/reitittimeen/hubiin rj45 verkkokaapelin kautta, tämä siis käy niille joilla on sellainen modeemi/reititin, nykyään on paljon 4G modeemeita joissa on 1-4kpl rj45 liittimiä.
    Toki jotkut käyttää omaa kännykkää modeemina ja jakaa omaa nettiä wlanin kautta tietokoneelle.

    Sitten on WLAN/wifi kovalevy joka toimii erikseen ilman modeemia, sen kovalevyn laittaa vaan jonnekkin pöydälle tai hyllylle ja se riittää, yhteys otettaan wlan/wifi kautta eli ei tarvitse kiinnittää tietokoneeseen suoraan eikä siis johtoja tarvitse, maksaa hieman enemmän kuin normaalit kovalevyt mutta on usein helpompi käyttää.

    Sitten on monia ohjelmia jotka syncronoi/scannaa haluttuja kansioita tietokoneessa automaattisesti esim Syncovery, kun tulee uusia tiedostoja tai käskystä eli käynnistetään ohjelma ja annetaan käsky et scannaa ja tutki ja ohjelma kopio uudet/muokatut tiedostot toiselle kovalevylle.

    Kopiointia on monenlaista ja asetuksia myös, joko niin että kopio vain uudet/muokatut tiedostot ulkoiselle tikulle/kovalevylle eikä poista mitään vanhalta kovalevyltä.
    Sitten on peili/mirror joka tekee molemmista kovalevyistä aina samanlaiset=samat tiedostot.
    Järkevintä onkin aina välillä tehdä peilikopio kun se poistaa samalla ne vanhat tiedostot sieltä varmuuskovalevyltä tilaa viemästä ja asetus takaisin sen jälkeen kopio vain uutta.

    Yksi hyvä syy et jos jonkun vanhan tiedoston poistaa niin se saattaa olla vielä tallessa varmuuskopiointilevyllä mutta peiliasetuksessa sitä ei siis enää ole.

    Myös pilvipalveluita on mutta siinä on hyvä olla nopea upload eli netin lähetysnopeuden. http://kotimikro.fi/internet/nain-saat-runsaasti-ilmaista-pilvitilaa

    Tarvittessa läppärin kovalevyn saa helposti irti ja kiinnitettyä telakka-asemaan, joka toimii usb liittimellä eli käy kaikkiin pc koneisiin iästä riippumatta.
    Telakan käyttö on helppoa, se toimii ulkoisen kovalevyn tavoin eli irrallinen kovalevy vain tökätään telakan liittimeen ja virta päälle ja tiedostoihin pääsee käsiksi normaalisti.
    Läppärin pohjan ruuvien irroittaminen ja luukun avaaminen on hitain ja työläin vaihe eli siihen tarvitaan sopiva ruuvimeisseli.
    Tämä on myös se vaihe jossa ehkä miehiset avut on tarpeen.

    Loppuyhteenvetona valitsee tilanteeseen sopivan vaihtoehdon, kunhan on joku varmuuskopiointi tapa, kuvia yms kun vaikea saada takaisin jos jotain hajoaa lopullisesti.

    Itse valitsin läppärin jossa on 2kpl 2.5″ kovalevypaikkoja ja molempiin kovalevyt mutta se toinen toimisi vain varmuuskopiokovalevynä ja ainakun tulisi jotain uutta niin automaattisesti ne löytyisi sieltä varmuuskopiokovalevyltä ja ohjelma joka ilmoittaisi kovalevyjen kunnosta reaaliaikaisesti.
    Toki PC pöytäkone on helpoin ja paras tapa edelleen.

    • Uino Uino sanoo:

      Ehkä sä oot sit mun uusi nörttiystävä <3 :D Ihanaa että joku tietää asioista näin paljon, joo huollossakin sanoi että tosi 50/50 pystyykö palauttaa, yritän pysyä positiivisena että ne sieltä löytyisi. Kiitos tästä, tuli hieman parempi mieli ja kuppi on puoliksi täynnä!

  18. Nimetön sanoo:

    Voi hyvää päivää jos tietokone hajoaa tau tiedostot katoaa ym tulee tuollainen monen päivän ahdistus sanoisin että oikeesti sisimmässäs on jtn suurempaa et voi hyvin..tai sit oikeesti oot noin pinnallinen ja tietokone/some on se sun elämä ja juttu..huh

    • Uino Uino sanoo:

      Helppo se on sieltä sanoa, ahdistukseen ei pakolta ole edes mitään syytä kaikilla. Kuten sanoin joidenkin on vaikea ymmärtää, mulle kuvat ja videot on hauskoja muistoja, mitä on aina kiva katsoa tällaisita tapahtumista uudestaan ja vuosien päästä uudestaan. myös se että ehkä menetin muutamat tulevat työ jutut, tarkoittaa lisää töitä mulle, koska joudun tekemään ne alusta. Jännä jos tämä tekee minusta pinnallisen, hmm.

Kommentoi