Q&A – HÄÄT

15.05.2017

Hieman kysymyksiin vastausta, vaikka no… eihän niihin edes voinut kauhean tarkasti vastata :D Voisin kirjoittaa tästä hehtaarin pituisen postauksen ja avautua, mutta nyt ei ole vain aikaa ja energiaa. Tuntuu että oon muutenkin aiheeseen väsynyt koska päivittäin käyn paikkoja läpi edelleen ja mietin vaihtoehtoja. Tätä kuitenkin jatkunut joku 3kk niin kyllä alkaa ehkä stressaamaan, vaikka sitä en todellakaan halunnut. Samalla en halua ottaa paineita asiasta vaan uskoa siihen kuten aina, että kaikki järjestyy. Aina.


I do.

02.02.2017

Vihdoin saatte vastausta kovasti kysyttyyn kysymykseen, miten ja missä?

Dubaissa 20.01 perjantaina Samppa sitten kysyi tuon kysymyksen, mitä moni teistä on kauan odottanut, jotkut jopa vuosia kyselleet tämän perään täällä :D Tässä olen varmaan kuutisen vuotta kuunellut ”milloin menette naimisiin, milloin Samppa kosii sua?” kysymyksiä. Moni varmaan sen takia oletti että oltaisiin jo kihloissa koska ollaan oltu jo 8 vuotta yhdessä, mutta kaikki pariskunnat ja ihmiset on aina hieman erilaisia. Ollaan kuitenkin niin nuoresta asti seurusteltu, että olisi tuntunut todella hassulta mennä parin vuoren päästä naimisiin 18-19 vuotiaana, kun asuttiin yhä kotona. Mulle ei ne vuodet ole se juttu milloin kuuluu kosia, vaan sitten kun on se aika, mulla ei vaan myöskään ollut kiire mihinkään. Tiesin että kyllä se fiilis tulee mullekkin että haluan ihan oikesti kihloihin ja naimisiin,.. ja sitä ei vaan vielä ollut tullut noina vuosina, nautin ihan vain seurustelusta.

Mulla ei ollut ikinä mihinkään kiire, koska olin jo mun elämän miehen kanssa. Ehkä hieman imelää mutta totta, tällainen mä vain olen ;) Kihlaus on kuitenkin lupaus naimisiinmenosta, se ei ainakaan ole mulle mikään pikku juttu vaan senkin haluaisin kokea vain kerran ja olla jotenkin henkisesti valmis. Ohan se iso juttu. Hirveän moni on tätä jatkuvasti kysellyt, niin kaverit kuin lukijatkin aina. Miksi ei olla jo kihloissa?! Musta vielä tuntui ettei kaikki edes uskonut mua, mutta mulla ei vaan ollut OIKEASTI kiire mihinkään, en ollut ikinä mikään häähullu tai haaveillut niistä ja se tulee sitten kuin on tullakseen. Kaikki naiset ja tytöt ei vaan ole samanlaisia, mä en ikinä haaveillut häistä, rehellisesti mitä olen tässä elämäni aikana miettinyt naimisiin menoon liittyen, on sormus, mitenhän Samppa mua kosii ja hääpuku, joka on ollut jo mun päässä ja jota en tuu varmaan löytää mistään vaan se pitäisi tehdä mulle… Niin siinä ne onkin :D Tiesin aina että haluan naimisiin, mutta en halunnut ikinä olla se joka päätöksen tekee ja vihjailee siitä tavalla tai toisella poikaystävälleen. Halusin että päätös on täysin Sampan, että hän kosii sitten kun hänen mielestään aika on ja kun hän haluaa, hänkin tietää varmasti kun mä olen valmis.

Mä en siis ole meidän melkein 8-vuoden suhteen aikana vihjaillut tolle miehelle asiasta MITENKÄÄN. Tämä oli mun mielestä ainakin hyvä asia, mutta en tiedä oliko mua myös sen takia vaikea lukea ;,D Mutta päätin vuosia jo sitten etten ala laittamaan ajatuksia Sampan päähän, edes vahingossa tai vitsailemalla. Se tapahtuu kun aika on oikea ja nyt se oli oikea, enemmänkin täydellinen. Tuntuu että hyppelen aina pilvien päällä kun ajattelen koko iltaa, kaikki menin niin täydellisesti, kaikki oli niin meidän näköistä enkä voisi muuttaa pienintäkään yksityiskohtaa.

13Mä en oikein tiedä että mistä edes alottaisin, koska tähän kuuluu niin paljon asiaa joita haluaisin kertoa! Ehkä siis kerron siis kaiken teille, kuten aina.

Aloitetaan Joulukuusta 2016 kun mulle alkoi jonkun takia ekaa kertaa tulla fiilis että nyt mä olisin ehkä nyt oikeasti valmis. Nyt mä oikeasti haluaisin mennä kihloihin ja alkaa miettimään jopa häitä vakavissani. Se oli tosi outoa, koska mulla ei sellaisia fiiliksiä oikein ennen ollut, kuten mun isosiskolla joka jo lapsena ihasteli kaikkea häihiin liittyvää ja mä ihmettelin vieressä silmiä pyöritellen. Tämä oli myös se kuukausi kun Samppa alkoi miettimään vakavammin kosintaa, sormusta ja kaikkea siltä väliltä. Hauska sattumahan tämä oli että samoihin aikoihin kummatkin alkoi asiaa miettiään, vaikka mies oli kuulema tätä jo vuosia miettinyt.

Tuona jouluaattona sain ekan pienen vihjeen, jonka kyllä luulin olevan kyllä ihan täysin mun omassa mielessäni ja pienessä päässäni, unohdin tämän samoin tein. Sampan äiti kun sanoo JOKA KERTA ennen meidän ulkomaanmatkaa ”no menettekö nyt siellä kihloihin” yms. jotain tuohon suuntaan :D (Kiva Taina, ei paineita ei tai ei pilata jos se olisikin sattunut vaikka kosimaan) Niin nyt kun kokkailin laatikkoa keittiössä ja Samppa alkoi puhumaan tulevasta reissusta, ei Taina kommentoinut tuolla lauseella matkaamme yhtään. Tätä jäin oikeasti ihmettelemään suuresti, mutta naureskelin vain mielessäni että nyt kyllä tämä on vain mun päässä ja jatkoin laatikon tekoa. Toinen pikku pikku juttu oli Tammikuun ihan alussa, kun olin tuomaroimassa Miss Helsinki kisaa. Siellä tuomaristossa oli myös Olli Johan Lindroos, johon tutustuin illan aikana ja jonka kanssa Samppa jäi kovasti suustaan kiinni. Ihan mahtava jätkä ja puhuttiin paljon hänen kanssaan, sain tietää myös että hän suunittelee sormuksia ja näytti omia upeita luomuksiaan. Olin niistä ihan häkeltynyt ja eräs sormuksista kiinnitti heti mun huomion, mutta olin ihan hiljaa kuten yleensä. Olin siis tässä muutaman kuukauden salaa alkanut sormuksia ihailemaan, mutta sain myös todeta että kuten yleensä… mulla on maailman vaikein maku. Liikkeistä ja netistä, mistää ei löytynyt kivaa sormusta. Kaikki oli joko tylsiä, ”ihan kivoja”, rumia tai en tiedä mistä mieltä tästä edes olisin. Tässä kohti alkoi pelottaa vähän myöse se, sillä vaikka sormuskin on VAIN sormus, kyllä sen pitäisi saada aikaiseksi jonkinlainen reaktio. Aloin miettimään miten ikinä Samppa löytää mulle sormusta, joka on edes ihan kiva, koska mäkin olin löytänyt vain pari sellaista. Ollin yksi näyttämistä sormuksista oli kaunein mitä olin nähnyt, mutta en koskaan ajatellut että se voisi koristella mun sormea edes lähiaikoina, joten unohtui se asia sikseen. Loppuillasta Samppa ja Olli olivat todella paljon kahdestaan ja puhuivat jostain koko ajan, kunnes puhuminen loppui jännästi kun tulin viereen, meinasin oikeasti sanoa läpällä ”kihlasormuksestako te puhutte? :D :D”, mutta päätin taas kerran pitää mölyt mahassa ettei Sam luule että vihjailen oikesti jotain. Mutta näin siis asia olikin ollut. En edes tiedä mitä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta Ollin näyttäessä luomuksiaan, oli Samppakin niihin ihastunut. Jätkillä oli ollut ihan tapaaminen, jossa mietti mikä sormus ja mikä timantin koko olisi paras. Tämä oli siis täysin sattumaa kaikki ja jos en olisi tuomariksi lähtenyt, ei tätä olisi varmaan tapahtunut. Samppa kun oli päättänyt että kosii matkalla, jos sattuu löytämään täydellisen sormuksen. Everything happens for a reason, en tuohon sanontaan huvikseni usko.

Viimeinen hassu vihje tuli vahingossa Siniltä, vaikka tätä en tajunnut ollenkaan. Samppa oli kertonut mun läheisimmille tyttökavereille, joista olet ihan btw todella ylpeä että kukaan ei vahingossakaan sanonut mitään, paitsi Sini ehkä vahingossa. :D Mun synttäri-illallisella treffeillä neiti oli hieman…humalassa. Lotta puhui jotain häistään ja pitkään sen jälkeen Sini otti yhtäkkiä mua ranteesta ja kysyi hieman soperrellen ”olisitko Aino nyt muuten valmis menemään naimisiin?”. Tämä oli aika outoa koska ei Sini ikinä tollaisia kysele, ajattelin vain että nyt neiti tarvitsee vettä, nauroin hyvin randomille kysymykselle ja aihe siirtyi ihan muualle.

Musta oli todella ihanaa että hän oli jo tytöille kertonut, hieman ”pyytänyt lupaa” ja myös oikesti isältäni pyytänyt lupaa kosia minua. <3

14Olin varannut meidän matkan kaikki ravintolat, koska tykkään tehdä sen joka kerta ja Samppa aina luottaa muhun. Nyt tuli kuitenkin sellainen tunne että pitää kysyä haluaako hän varata jollekkin illalle tai onko edes jotain toiveita? ”ihan sama muru, kaikki käy!” oli vastaus. Ai että toi mies tuntee mut todella hyvin, sillä jos hän oikesti olisi varauksen tehnyt, niin mä olisin alkanut aavistamaan. Näin hän oli samoin asian ajatellut, että alan aavimastaan. :D Oltiin koko päivä oltu menossa ja kokonaisuudessa se oli muutenkin yksi loman onnistunein päivä, fiilis ja kaikki oli kokoajan ihan loistavia. Odotin kovasti ravintolaa jonne oltiin menossa, sekä vieressä tanssivia suihkulähteitä joita kaikki aina kehuivat. Syötiin rauhassa maailman parasta Thai ruokaa, oltiin vierekkäin ja ihasteltiin maisemia. Pien massut olit täynnä ja pöytä tyhjä, kunnes Sampalta alkoi tulla kysymyksiä:

S: ”Olisitko missään muualla kuin tässä nyt?”

A: ”No kyllä mun vessassa itseasiassa pitää kohta käydä. ”  (siis niin perus mun hauskat vastaukset…)

S: ”Haluisitko olla tässä koko sun loppuelämäs?”

Tässä vaiheessa olin miettimässä taas vastaukseksi TAAS jotain huonoa vitsiä, kunnes käännyin hieman hämmentyneenä, koska Sampan äänensävyssä oli jotain tosi erilaista. Sampan edessä pöydällä oli valkoinen kiiltävä rasia. Samalla kuin olin innoissani, menin pieneen paniikkiin enkä tiennyt mitä ajatella. En tiennyt oliko rasiassa vaikka korvakorut, sillä Samppa oli synttärilahjasta jotain puhunut edellisinä päivinä. Otin rasian käteeni, se tuntui painavalta ja laadukkaalta, tajusin että apua siellä on OIKEASTI pakko olla sormus, kunnes mua alkoi innostumisen jälkeen pelottaa ihan rehellisesti että siellä on ruma sormus. Tunteet alkoi olla niin pinnassa etten pystyisi peittämään pettymystä, vaikka suostuisin kysymykseen siitäkin huolimatta. Musta tuntuu että olen vain katsonut liikaa sinkkistä, mun päähän on pinttynyt Samanthan sanat, ”Wrong ring, wrong guy”57515360fe1f28563357d04ab5dc6160Onhan tässä silti pieni totuus, me ollaan kuitenkin vuosia ja vuosia jo seurusteltu, tunnetaan toisemme niin hyvin, varmaan paremmin kuin itse itsemme. Pakko Sampan on osata valita mulle mun näköinen sormus. Kädet alkoi tärisemään, pidin muutaman sekunnin laatikkoa käsissäni avaamattomana kun päässä meni vain ajatukset ”ruma sormus, ei yhtään mun näköinen varmaan, wrong ring wrong guy..”. Avasin laatikon, siinä oli sama sormus jota olin pari viikkoa salaa ihaillut, ihaillut nettisivuillakin yksin ollessani kotona. Samppa joka ei tästä tiennyt mitään, valitsi minulle tuon saman sormuksen. Purskahdin itkuun, olin niin yllättynyt, onnellinen, helpottunut. Right ring, right guy. En osannut ymmärtää miten tämä oli edes mahdollista. Pelko oli poissa ja tilalla oli vain nyyhkimistä ja puhetta josta ei saanut selvää. ”Onko tuo kyllä” Samppa kysyy hymyillen. Nyyhkytys jatkuu päätä nyökkäilen ja hän pujottaa sormuksen sormeen.

Tilanne oli täydellinen. Oltiin rauhassa, kahdestaa, kauniissa paikassa, muuta ei siihen tarvinnut, muuta en koskaan halunnut. Ei vaan olla myöskään mikään romanttisin pariskunta, enkä olisi halunnut esim polvistusta, kliseistä puhetta, ishoa showta tai yleisöä. Mulle tärkeetä on ne pienet eleet ja varsinkin se että Sam on oma itsentä tilanteessa ja että siinä tilanteessa oltiin vain me kaksi. Ja kaiken lisäksi olin myös aivan super yllättynyt, en osannut olettaa tätä yhtään, joka teki kaikesta vielä parempaa. Multa on vaikea pitää mitään piilossa tai salassa mitään, joten olin todella yllättynyt siitä miten Samppa oli osannut kaiken tämän hoitaa, sehän tässä oli varmaan haastavinta :D

Sehän ei keksinyt yhtään minne sormuksen kotona piilottaisi. Mä kun olen niin arvaamaton ja käyn kaappeja koko ajan läpin, saan siivoukohtauksia ja mikään paikka ei täällä ole turvassa. Ainoa paikka mihin se tiesi etten koske, oli sen vartijatakki, joka toimi piilopaikkana. Hyvä valinta, varmaan talon ainoa asia mihin en ikinä koske! Sitten matkalle rasian hän pakkasi isoon pussiin, jossa oli sukkia ja kalsareita, taas paikka mihin ”Aino ei kajoaisi varmasti”. No lentokentällä mulla oli jo ylipainoa laukussa, päätin että parasta olisi ottaa mun monta kiloa olevat kosmetiikkalaukut ja vaihtaa niiden tilalle Sampan kevyitä vaatteita. Näin me tehtiin, mutt minähän ekana tarrastin kiinni siitä sukkapussista. ”EI SITÄ!” Samppa sanoi hieman äkillisesti, mikä oli vain outoa, kun halusi sen omassa laukussa pitää, mutta en todellakaan alkanut epäilemään mitään. Hotellihuoneessa Sam sitten yritti miettiä uutta piilotuspaikkaa, koska kyllähän mä jatkuvasti jonkun takia sen laukkua pengoin. Eikä huoneessa ole muuta vaihtoehtoa kuin kassakaappi, muuta paikat siivooja käy koko ajan läpi tai niissä on jo mun tavaroita. Kassakaapissa on munkin tavaroita ja tiesin koodin, kaapin takana taas oli juuri oikean kokoinen kohta, johon rasian sitten hän piilotti. Viimeinen este oli ison rasian vienti ravintolaan. Miten miehet edes nämä piilottaa, noi rasiat on valtavia, ei ne pysy taskuissa piilossa vaan kohouman näkee heti! Mulla ei ollut mitään huivia joka menisi mekon kanssa, joten pyysin Samppaa ottamaan yhden mustan bleisereistään mukaan varaksi isoon laukkuuni jos sattuu tulemaan viileä ilta. Tämän ansiosta hän keksi siis toisen takin taskuun sen piilottaa, josta sen lopulta noukki itseleen ravintolassa.

18Se on vain niin kaunis, paljon kauniimpi kun koskaan osasin odottaa ja no… myös isompi ;D Tämän sormuksen nimi on Kide, se valittiin 2016 kauneimmaksi sormukseksi, eikä mikään ihme. Kun näin sen ekaa kertaa totesin ”lumihiutale!”, no tarpeeksi lähelle meni, kide. Viikko on kulunut tätä ihaillen ja sitten naimisiin mennessä alas ja ylös tulee sormukset, joidenka kanssa tästä tulee iso näyttävä kokonaisuus. Tämä fiilis on todella jännä, kun ekaa kertaa mua oikeasti alkaa kiinnostamaan hää jutut, mutta koska en ole niitä ikinä ajatellun edes huvikseni, en tiedä mistään mitään. Hieman jopa pelottaa, koska mä tykkään tietää kaikesta kaiken! Päivämäärää ei vielä ole, en tiedä mistää mitään ja veikkaan etten ihan heti tiedäkkään. Tultiin vasta lomalta ja tässä viikonlopin olen paiskinut töitä, ma lähden työmatkalle Espanjaan. Kohta on onneksi aikaa ja onneksi viereltäni löytyy häähulluni Lotta, jonka kaaso tulen tänä vuonna olemaan.<3Näyttökuva 2017-01-29 kello 0.50.10Oli pakko tästä äkkiä ss ottaa teille ja näyttää mikä olisi siis idea, koska tätä on vaan niin vaikea alkaa kuvailemaan :) Ja pakko kehua muuten Ollin nettisivuja, siellä on helppo sormuksia suunnitella ja nähdä kokonaisuus valmiiksi. Mentiin Sampan kanssa sinne saman illan aikana ja keskelle pystyi valita haluamansa malliston sormuksen, timantin koko (mulla on 0,3 ct) ja ylös ja/tai alas sormukset. Noi toiset sormukset ovat Lumi mallistoa ja tämä on ainakin tällä hetkellä mun silmää viehättävin kokonaisuus. 

17Varmasti tänne aina ajoittan puran ajatuksia ja mietteitä, voi olla että tulen kyselemään neuvoja,  sillä voi olla että nyt tarvitsen apuanne enemmän kuin koskaan. Kiitos kaikista onnitteluista, olemme niistä todella otettuja <3