Pimeää

14.11.2017

Koska lumi ei ole vielä tullut pysyvästi ainakaan tänne etelä-Helsinkiin niin alkaa taas tämä vaikea aika vuodesta. Valo ulkona on kultaakin kalliimpaa ja se alkaa jo kadota kolmelta, eli ennen kello kolmea pitäisi kaikki tehdä, ellei halua käyttää kuvausvaloja ja ne ovat vaihtoehto vain tietyissa videossa. Kuviin ne eivät vain oikein sovi, koska niitä ei noin vain viedä ulos ja kanneta mukana. Nyt tuli 9-vuotta täyteen bloggaamista ja joka vuosi sama juttu, sama valitus ja aina tämä tulee yhtä shokkina… kesänä kun voit tehdä kuvausjuttuja vaikka 21 saakka, nyt tuo kuulostaa vain kaukaiselta unelta.

Olen jopa yrittänyt tehdä unirytmilleni jotain, mutta se ei vaan sovi mulle että menisin nukkumaan aikaisin ja heräisin aikasin vaikka unta saisi silloinkin riittävästi. Se ei ole unesta kiinni vaan olen ollut tällainen niin kauan kun muistan, jo kouluaikoina aina kun kaikki nukkuin, mä yöllä muutin huoneen järjestystä, tuunailin vaatteita suunnittelin asioita. Uni ei vain tullut ennen kello 1 tai 2 aamulla. Ja koska ulkona on vain aika masentavaa, oon yrittänyt keksiä välillä erilaisia kuvauspaikkoja joihin pääsisi juuri ennen kello kolmea. Joku kolme viikkoa sitten kävelin Vin-Vin:in ohi ja jäin ihastelemaa sen sohvia ja tunnelmaa, ikkunat oli isoja joten valosta ei olisi kauheaa pulaa. Sinne mentiin sitten viikonloppuna Sampan kanssa muutenki istumaan, samalla ottamaan kuvia ja mies nautti lasillisesta. Tuolla on niin ihana tunnelma!

Sori muuten piiieni hiljaisuus täällä, mulla oli aika iso kansio jossa oli kahdeksan postauksen muokatut kuvat(tai ainakin suurin osa niistä) ja olin hävittänyt sen mun koneeseen… siis se oli mennyt jonkun takia kansion, kansion kansioon :D Huhhu kun meinasi jo hermot mennä, mutta nyt onneksi se löytyi ja postauksia alkaa tulemaan kovaa tahtiin. 


Reissu Uutelaan

20.05.2017

Sampan päivän suunnitelmat meni hieman nurin, jonka ansiosta päädyttiin koirien kanssa autoon matkalla Uutelan metsiin :) Tuolla on aina niin ihan kävellä, sillä kävin koulua Vuosaaressa jonka ansiosta tehtiin tuolla paljon reissuja, liikunnassa suunnistusta ja muita tapahtumia. Tiet on siis tutut ja vain hyviä muistoja sieltä, sillä kuten silloin, edelleen rakastan luontoa ja varsinkin siellä kävelyä. Nyt mukana oli vielä mies ja pari koiraa, luvassa oli siis touhukas reissu!Näissä paikoissa kyllä on tuosta 8 metrisestä flexistä hyötyä, koirat pääsi olemaan tosi vapaasti.

Vaikka ilma ei ollut mikään lämpimin, oli tuolla ihana mennä ja harhailla. Pentu kyllä pari kertaa väsyessään halusin hupparin sisälle lämmittelemään, Sancho kun taas juoksentelin niin itsevarmasti kaikkialla, ettei sillä kylmä ehtinyt edes tulla :D Tuon takia myös tuosta Sanchosta ei oikein tarkkoja onnistuneita kuvia ollut, aina se vaan juoksi ja pomppi, tässäkin ainoassa oikeasti onnistuneessa kuvassa oli silmät juuri kiinni.

Tää oli ehkä paras kuva ikinä! Oltiin aika sivussa ja nään sai aikamoisen hepulikohtauksen että flexit meni aaaivan sekaisin. Otettiin ne irti että voisi ne selvitellä niin oli pakko ottaa kuvia niiden riehumisesta ja ai että tuli pari ihan mahtavaa kuvaa.  Ajatelkaa noi on jo pian samankokoisia, taitaa olla enää 1,5kg suunilleen painoeroa.

Sataman ihailua, kiipeilyä, lintujen kuvailua epäonnistuen, välipalaa kalliolla… niistä oli kyllä loistava reissu tehty! Ihanaa kun nytkin meidän oma auto on vihdoin käytössä, niin päästää useimminkin tekemään näitä pidempiä metsä reissuja.

Ei sitten muuta kuin hyviä unia vain, ihan alkaa nukuttaa kun Pablon nassua tässä katsoo ;D Ei ihan energiaa riitä niin paljon kun Sancholla, vaan pikkuiset päikkärit pitää aina ottaa.