Synttäriviikko

12.01.2018

Ensinnäkin, kiitos kaikille hurjasti onnitteluja joita on tullut kaikkialla <3__<3 Täytin maanantaina 26 ja tästä tuli ihan vahingossa ”synttäriviikko” joka oli myös oikeastaan Sampan idea. Paitsi nyt sanoin että kun tähän tottuu, niin valitettavasti ensivuonna on sama juttu ;D

Lauantaina oli pippalot lähimmäisten kavereide kanssa, tästä päivästä kuvasin myös videota joten se tulee sunnuntainta sitten ulos. Sunnuntaita tuli taas kirppiksen jälkeen mun perhe käymään ja se ilta meni kotona Rossien, hodareiden ja kuplivan lakkajuoman kera. Sitten koitti maanantai milloin oli treffi päivä Sampan kanssa, mutta  miehen työt meni hieman möyhään ja tuo ilta olikin aika nopeasti ohi. Kunnon ravintolan sijasta mentiinkin wokki paikkaan (en valita yhtään, tätä teki silloin todella paljon mieli) ja siitä kiiruhdettiinkin pian katsomaan Jumanji jonka olin kovasti halunnut nähdä.

Synttäriaamuna hemmottelin itseäni lemppari salaatilla, limulla tietenkin ja kurkkasin paremmin kirjaa jonka rakas Emma synttäreinä antoi<3 Mahtava kirjaa, kuvia, eikä tekstiä ja miehiä sekä koiria. TOIMII

Huomasin kyllä puolessa välissä että innostuin aina paljon enemmän koirien kuvista ja edes paidattomat miehet eivät aina hätkäyttäneet….Mitähän tää kertoo oikein musta. Tätä alkoholitonta kuplivaa saatiin muutama pullo ja tämä yllätti aika monet, meidän perhe joi pari pulloa heti ja yksi avattiin taas eilen.  Pullokin oli todella kaunis ja jopa minä tykkäsin jolla ei tunnu kelpaavan ikinä mikään,,Lähipäivinä taivas on ollut todella kaunis, tätäkään kuvaa ei ole muokattu oikein yhtään.Sitten mun synttäri-/joululahjaan jonka ostin jo aikoja sitten ja joka on ollutkin jo käytössä. Koska hei… joulu meni jo ;D Tätä samaa kaunokaista yritin jo viimevuonna metsästää synttärilahjaksi ja eihän sitä vain löytynyt. Nyt löysin saman boyn vielä kauniimpana, caviar pintaisena ja mattamustana. Tämä tilaihme on ollut nyt todella paaaaljon käytössä, rakastan sitä että tämä menee niin iltaan juhlapuvun kanssa kuin kauppaan lenkkareiden ja lökäreiden kanssa. Chanel vaan toimii aina kaiken kanssa.Kannatti säästä ja odottaa <3


uusi Uino

08.01.2016

Tänään on mun synttärit ja kyllä, mä täytän 24! Apua, tuo ikä alkaa kuulostaa jo siltä, että voisin olla aikuinen ja kypsä, hieman vakava ja tosissaan kaiken suhteen… :D Mutta ei, mä en ole edelleenkään mitään näistä ja ikä on aina vain numero. Mä aijon pysyä samanlaisena ja omanaitsenäni, vaikka joidenkin mielestä olen ehkä holtiton tai lapsellinen. Mielummin näin kuin tylsä ja vanha.

Ihmisiä on erilaisia ja mun mielestä pitää taas olla hieman ”holtiton ja lapsellinen” jotta elämä olisi asteen helpompaa, hauskempaa ja rennompaa. Ikäkriisiä ei ole eikä näy, mä tykkään vanheta, sillä vuosi vuodelta musta tuntuu että uskallan olla enemmän omaitseni ja tiedä mitä oikeasti haluan. Se tuntuu mahtavalta! 20Pieni mustatukkainen Uino 16-vuotiaana, tämä oli yksi asukuvistani alkuajoilta. Olin kymppiluokalla ja todella epävarma, yksinäinen ja tuntui etten tuntenut itseäni lainkaan. Onko täällä ketään joka on täältä asti seurannut jo tätä blogia :D ? 21

22Näissä olin muistaakseni jo 18-vuotias, kävin Pasilassa Helpassa pa-ka koulua ja myös tukan vaalentaminen oli silloin se juttu. Tämä oli sitä aikaa kun niitit alkoivat tulla elämääni, tuunailin paljon niillä vaatteita sekä asusteita :) Tykkäsin todella olla koulussa ja rakastin pukeutumista, mutta muistan kyllä että oikein tiennyt tyyliäni ja makuani aina. Joskus olin hieman pinkissä mekossa, joskus gootti kengissä jne. 23

24Tämä oli niitä aikoja kun aloin ekaa kertaa pitää pidennyksiä ja rakennekynsiä, ne vain olivat mun juttu silloin ja no… ovat edelleen :) 25Ruskea tukka tuli yhtäkkiä kuvioihin n. 19-vuotiaana ja siinä pystyyiinkin n.3 vuotta vaikka sen sävy vaihteli aina. Oli punainen, raidotettu, ombre jne. Ruskea tukka oli ihan super ihana, vaikkei se tuntunut yhtään omalta. Mutta jotenkin vaihtelu virkisti :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämä oli hieman erilaista aikaa, kun päätin ottaa jatkot pois ja olin n.10kk omalla tukalla, joka teki sille varmaan ihan super hyvää muutenkin :) Mutta mä en suunilleen edes tunnista itseäni noista kuvista, tyyli ei jotenkin tunnu yhtään omata, tämän ajan kuvissa näki välillä että mulla ei ollut yhtään hyvä olla kameran edessä. Tuo taisi olla myös sitä aikaa kun olin hieman turvonnut, eikä sekään tehnyt hyvää itsetunnolle. Muistan kun mietin pitkään että haluaisin taas pitkät hiukset, mutta niin moni oli täälläkin mun ”oman lyhyen tukan” puolella, etten tavallaan uskaltanut laittaa taas jatkoja.

Jossain vaiheessa tulin järkiini ja ajattelin että oma keho, mun päätökset. Haluan tukan takaisin ja siinä sitä mentiin :) Hassua, mutta uskokaa älkää, joskus tollaisetkin päätökset tuntui isoilta kun mietti ekana että ”mitähän muuta ajattelee tästä?”28

29Pitkä tukka oli taas takaisin ja taas alkoi myös se oma tyyli löytymään. En oikein tiedä mitä tuolloin tapahtui akaisemmin, mutta muistan kun olo oli todella epävarma, en halunnut edes pukeutua ja lähteä ulos, tuntui etten tuntenut itseäni. Tästä kuvasta eteenpäin muistan, että fiilis on ollut ihan erilainen, siis kaiken suhteen :)
31Vielä kun tukka vaalennettiin oman värisekseen, löysin oman tyylini taas, aloin pikkuhiljaa urheilemaan ja laittamaan elämää kuntoon kaikin tavoin :) Olo on vihdoin taas tyyni ja tuntuu että kaikki on hyvin, kun asenne elämään on hieman erilainen.

32

Pakko sanoa että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. Nautin aina pienistä asioista, kuuntelen aina ensin itseäni, en todellakaan enää muiden mielipitetä ja sitten ne tietynlaisetkin kommentit oikeasti lentää vain toisesta korvasta ulos. Sitä olen tehnyt liian monta vuotta ja se vaikuttaa todella paljon. Olen uskaltanut tehdä pieniä asioita, mitkä tuntui joskus todella isoilta päätöksiltä sen vuoksi, mitä muut juuri siitä ajattelee. Esimerkiksi kuten olen jo kertonut (en kyllä postauksessa, mutta somessa ja kommenteissa) että otin muutama kuukausi sitten huuliin täytettä. Ja no… ei varmaan kyllä tule yllätyksenä, kyllähän sen kuvistakin huomaa, enkä mä ole tätä peitellyt mitenkään. :) Mua ei vaan enää hävitä, pitää uskaltaa uskaltaa.

Olin tuosta haaveillut melkein 7 vuotta. En uskaltanut, en vain voinut. Koska niiiin monella on siitä todella jykkä ja negatiivinen mielipide, vaikkei se vaikuttaisi mitenkään heidän elämääsä. Minua pelotti, ahdisti, en halunnut että minua haukuttaisiin taas uudesta asiasta ja osoteltaisiin pinnalliseksi bimboksi jne. Jee. Voisin tehdä tästä joskus postausta huulista, mitä en olisi uskonut ikinä sanovani tai edes julkisesti kertovani. Mutta noh.. faktahan on, että todella monella naisella jopa on jo täytettä huulissaan tai harkitsee ottavansa, mutta kukaan ei uskalla puhua, edes kavereilleen. Tästä ollaan niin hys hys enkä oikein ymmärrä miksi se sellainen asia mitä pitäisi hävetä. Se aina on kuitenkin sellaista, joka häviää huulistakin, se ei ole ikuista. Kuten pidennykset, mä voin ottaa ne pois milloin halua. Miksi niistä pitää olla sitä tuota ja tätä mieltä.

Olen aina sanonut, että kun mulle merkitsee eniten se, minlälainen mä olen ihmisenä ja sisältä. Mun hiukset, huulet, kynnet ei tee musta huonompaa ihmistiä, sillä ne ei muuta mun sydäntä millään tavalla.

Muistakaa olla rohkeita ja kuunella omaa ääntä muiden sijasta. Se on tärkeintä mitä mieltä sinä olet itsestäni :) Nyt on edessä uusivuosi ja vanhempi (muttei yhtään järkevämpi) Uino.